Brysselissä 11.7. kera kuvamateriaalin

Hyvin nukutun yön jälkeen sunnuntai aamuna lähdimme Karinin kanssa ajelemaan Brysseliin. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Atonium. Vuoden 1958 maailmannäyttelyyn rakennettu monumentti, joka esittää raudan kiderakennetta - 165 miljardia kertaa suurempana.

Vierailimme myös sisällä Atoniumissa, sain käyttööni laitteen josta saatoin kuunnella suomenkielistä opastusta. Aulan työntekijä ei kylläkään tiennyt, että suomi on kieli, joten aluksi oikeiden kieliasetusten valitseminen oli hankalaa. Atonium ei sisältä ollut mikään kovin erikoinen. Mielenkiintoisinta sisällä olivat maailmaannäyttelyyn osallistuineiden maiden paviljonkien pienoismallit. Myös pallojen välillä menevät jyrkät rullaportaat jäivät mieleen. Atoniumissa esillä ollut näyttely belgialaisista maahanmuuttajista ei sen sijaan oikein auennut minulle.

Atoniumista jatkoimme matkaamme St. Michaelin Katetraaliin. Rakennus oli ulkoapäin upea, samoin näkymä sen portailta kaupunkiin. Sisältä katedraali oli vielä mahtavampi. Varsinkin uskomattoman taidokkaat lasimaalaukset tekivät vaikutuksen.








Katedraalilta ajoimme hieman lähemmäs keskustaa. Parkkipaikkamme läheisyydessä hyöri muutama poliisi, jotka eivät näyttäneet varsinaisesti tekevän mitään. Pian paikalle saapui punainen auto, josta nousi ulos pari miestä sinisissä haalareissa, joiden selkämyksessä luki "pompiers". Enhän minä nyt voinut arvata, että miehet olivat palomiehiä, vaan luulin, että he olivat jotakin pomminpurkajia. Hieman pelästyinkin, että uskaltaako siihen jättää edes autoa. Karin taas oli enemmän huolissaan, että onko parkkipaikka maksullinen. Eipä sitten ollut.

Saatuamme auton parkkiin kävelimme Brysselin historialliselle (ja nykyisellekin) pääaukiolle, Grand Placelle. Siellä oli monia upeita vanhoja rakennuksia. Kuvat kertovat varmasti enemmän. Ennen aukiolle menoa kävelimme Queen's Galleryn läpi, joka on lasikattoinen kauppa- ja kävelykatu. Siellä poikkesimme myös Tintti kaupassa, olihan Tintin luoja Herge belgialainen.
Grand Placelta kävelimme "Manneken Pis" eli "Pissaava poika" patsaalle. Patsas on yksi Brysselin suosituimmista nähtävyyksistä. Itse yllätyin, että se oli niin pieni, vain 60 senttimetriä. Tämän kuuluisuuden tavattuamme kävelimme ympäri keskustaa hyvän tovin. Koska en muista paikkojen nimiä ja olen liian laiska tarinoimaan, niin lisään vain muutaman kuvan.













Brysselistä tullessamme haimme Aurelien isänsä luota ja jatkoimme matkaamme suoraan Genttiin. Gentissä poimimme kyytiin vielä Karinin äidin, maailman energisimmän mummon, ja ajelimme mukavaan, rauhalliseen kiinalaiseen ravintolaan. Nautimme kiinalaista ruokaa; riisiä, kanaa ananaskastikkeen kanssa ja ankkaa. Mummo jatkoi samaa linjaa kuin muutkin sukulaiset, hyvin mukava ja reipas ihminen. Hänen seurassaan tunsi itsensä osaksi perhettä.